Pekka:
Blogiimme valikoitui toiseksi MOOCin tieteelliseksi näkökulmaksi Bruffin ja kumppaneiden artikkeli Wrapping a MOOC: Student Perceptions of an Experiment in Blended Learning. Teksti löytyy Journal of Online Learning and Teaching –verkkojulkaisusta ja jos aihe kiinnostaa, niin tässä on linkki julkaisuun: http://jolt.merlot.org/vol9no2/bruff_0613.htm.
Blogiimme valikoitui toiseksi MOOCin tieteelliseksi näkökulmaksi Bruffin ja kumppaneiden artikkeli Wrapping a MOOC: Student Perceptions of an Experiment in Blended Learning. Teksti löytyy Journal of Online Learning and Teaching –verkkojulkaisusta ja jos aihe kiinnostaa, niin tässä on linkki julkaisuun: http://jolt.merlot.org/vol9no2/bruff_0613.htm.
Artikkeli perustuu tapaustutkimukseen, jonka kohteena olivat Vanderbiltin yliopiston 10 jatko-opiskelijaa. He osallistuivat syksyllä 2012 kurssille, jossa yhdistettiin Standfordin yliopiston järjestämä MOOC ja heidän oman yliopistonsa järjestämä lähiopetuskurssi. Bruff kollegoineen halusi tietää haastattelemalla sekä palautekyselemällä millaisia kokemuksia opiskelijat saivat tämän tyyppisestä oppimisympäristöjen yhdistämisestä.
Kuten Anna-Maijan esittelemässä ranskalaisessa koulussa, myös tutkittu kurssi käytti käänteisen luokkahuoneen (flipped classroom) pedagogista mallia. Kuten sanottu, käänteisyyden ideassa oppija tekee esimerkiksi ennakkotehtäviä, tutustuu opiskeltavaan aiheeseen katsomalla videoita, kirjoittaa esimerkiksi tällaista blogia tai lukee artikkeleita ennen lähiopetukseen osallistumista. Ajatuksena on, että valmistelevaa työskentelyä seuraavassa lähiopetuksessa mahdollistuu tällöin syvällisempi keskustelu käsitteistä ja opiskeltavasta substanssista heti alusta alkaen, kun käsiteltävään aiheeseen ollaan jo ”altistuttu”.
Artikkelin mukaan käänteisen luokkahuoneen ideassa vastuu niin ennakkomateriaalien tuottamisesta, kuin luokkahuoneopetuksen järjestämisestä on usein vastaavalla opettajalla. Tästä poiketen kurssiin oli tuotetun ennakkomateriaalin sijaan integroitu kurssin sisältöjä tukeva ja rytmittävä MOOC-kurssi. Opiskelijat tekivät ensin MOOCin sisältöjä katsoen videoita ja tehden niihin liittyviä tehtäviä MOOC-ympäristössä. Tätä seurasi yliopisto-opettajan vetämä lähiopetuskerta, jossa syvennettiin tai laajennettiin MOOCissa opittuja asioita keskustelemalla ja tutustumalla opettajan koostamaan materiaaliin. Tämä MOOC-luento-lähiopetus –vuoropari toteutettiin kerran viikossa kymmenen viikon ajan.
Keskeisimmät tulokset:
MOOC oppimisresurssina: Opiskelijat kokivat MOOCin videoluennot ja niihin liittyvät tehtävät hyödyllisiksi sekä sisältönsä, että muotonsa puolesta. Videoita pystyi muokkaamaan monin tavoin ja tehtävät täydensivät videoita hyvin. Videot mahdollistivat omaehtoisen itse hallinnoitavan kokonaisuuden. MOOC ei syrjäyttänyt lähikurssin opettajaa, vaan muutti opettajan roolin ”fasilitaattoriksi”, jonka tehtäväksi tuli opetuksen koordinaatio ja oleellisen lisämateriaalin kokoaminen opiskelijoille.
MOOCin keskustelupalstat olivat toinen keskeinen positiiviseksi asiaksi noussut elementti. Foorumeilta sai paljon apua tehtävistä selviämiseen, vaikkei foorumeilla keskustelemiseen jäänytkään aikaa ajan jakautuessa kahdelle kurssille.
Kahden kurssin yhteensovittaminen aikaresurssin näkökulmasta oli toisinaan haastava. Kaksi kurssia pakottivat tarkkaan tehtävien aikataluttamiseen sekä todella kurinalaiseen tehtävien suorittamiseen, jottei kurssien suorittaminen muodostunut perässä juoksemiseksi.
Verkko- ja luokkahuonekomponenttien yhdistäminen: Suurin kritiikki koskien integroitua kurssimuotoa kohdistui juuri kahden eri kurssin väliseen koordinaatioon. Opiskelijat kokivat, että kurssit olisivat saaneet olla vielä suuremmassa yhteydessä toisiinsa siten, että lähiopetuksessa olisi otettu MOOC-ympäristössä läpikäydyt sisällöt ja käytetyt metodit parempaan tarkesteluun sekä osaksi syvällisempää keskustelua. Palautteiden perusteella lähiopetuksessa oli tässä suhteessa liikaa vaihtelua eikä MOOC-sisältöjen yhteys lähiopetukseen ollut aina selvillä.
Tästä huolimatta opettaja koettiin oleelliseksi osaksi lähiopetusta ohjaajan ja ”fasilitaattorin” roolista käsin.
Koheesio: Tutkimuksen perusteella oli erittäin tärkeää yhdistettäessä verkkokursseja perinteisiin yliopistokursseihin, että huolehditaan kurssien välisestä koheesiosta. Kahden kurssin välinen suunnittelu ja pedagogisten valintojen tärkeys oli tulosten ytimessä.
Yhteenveto
Lopuksi muutama sana ajatusten kokoamiseksi. Vahvuuksien näkökulmasta niin luento, kuin käsittelyssä ollut artikkelikaan eivät näyttäneet itse MOOCeja huonossa valossa. Avoimuus ja maksuttomuus ovat varmasti yksi keskeisimmistä MOOCien vahvuuksista. Tästä näkökulmasta kellä tahansa on mahdollisuus osallistua huippuyliopistojen, yleishyödyllisten sekä vapaan sivistystyön organisaatioiden tarjoamille kursseille. Ainoa rajoittava tekijä on sen teknologiset raamit. Tämä kaikki on tarjolla ihmisille, jolla on pääsy tietokoneen äärelle sekä internet-yhteys.
Tähän liittyy kuitenkin tutkimustiedon valossa myös haaste tai uhka. Ketkä todella päätyvät käyttämään MOOCien massiivista tarjontaa? Batesin (2015) teoksesta ongittuna MOOCeja ei ole niiden neljän vuoden olemassa olon aikana kovin laajamittaisesti tutkittu, vaikka niiden käytöstä syntyy jatkuvalla syötöllä valtavasti dataa. Kuitenkin se mitä olemassa oleva tutkimustieto kertoo MOOCien keskivertokäyttäjästä on, että hän on 26-vuotias mies ja hänellä on vähintään kandidaatin tutkinto tai sitä korkeampi koulutus. Tätä koulutustietoa tukee myös valitsemamme artikkeli kymmenellä jatko-opiskelijallaan. Tämän lisäksi tutkimustiedon valossa vain hyvin pieni osa MOOCeihin osallistujista sitoutuu kursseihin.
Edellä yhteenvedettyjen ajatusten näkökulmasta MOOCien demokratisoiva vaikutus kuulostaa nopeasti vain sananhelinältä ja tästä johtuen olisikin mielenkiintoista tutustua verkko-oppimisympäristöjen todellisiin avoimuus- vapaus- ja koulutuspotentiaaleihin tulevaisuudessa tarkemmin.
Lähteet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti