Toisella luennolla puhutiin informaatioajan keskeisistä piirteistä.
Castellsin mukaan informaatioajalle on tyypillistä, että informaatioteknologia läpäisee yhteiskuntien kulttuuria, rakenteita ja talousjärjestelmiä. Samalla ihmisten, yhteisöjen ja alueiden kehitys ja hyvinvointi tulee liitetyksi niihin mahdollisuuksiin, joita heillä on informaatioteknologian hyödyntämiseen. Kehityksen myötä yhteiskuntaan syntyy aivan uudenlainen rakenne, jota voidaan kutsua verkostoyhteiskunnaksi. Sen perustan luovat vallan, tuottavuuden ja kokemuksen verkostot.
Informaation verkostojen ja paikallisesti historiallisesti muodostuneiden identiteettien välille muodostuu Castellsin mukaan jännitettä. Ihmiset ryhmittyvät yleensä perusidentiteettien ympärille sen mukaan, mikä on heidän alueensa, kotimaansa, etninen alkuperänsä tai uskontonsa. Tämä ei informaatioajalla kuitenkaan enää riitä. Ihmisten on etsittävä myös henkilökohtaisia identiteeteettejä jotta löytäisivät tarkoituksen olemassaololleen.
Informaatioyhteiskunnan ja –talouden verkostot mahdollistavat parhaimmillaan pääoman, informaation, työvoiman ja tavaran vapaan liikkuvuuden. Tämä tuottaa hyvinvointia ja talouskasvua mutta voi toimia myös voimana, joka jakaa ja polarisoi yhteisöjä, ihmisiä ja alueita. Seurauksena voi olla, että osa maapallon maista on hyvin inforikkaita mutta osa jää infoköyhiksi.
Kehitys muistuttaa siitä miten maailma muutenkin on jakautunut rikkaaseen pohjoiseen ja köyhempään etelään. Tuntuu, että kaikki uusi tässä maailmassa polarioituu vahvasti sen mukaan millä puolella jo valmiiksi ollaan. Suomalaisten kannalta näyttäisi siltä, että kun ollaan kehittyneessä maassa niin saamme olla tulevaisuudessakin inforikkaalla alueella.
Korhonen, V. (2016). 2. Luento. Informaatioajan haasteet, digitalisaatio ja oppiminen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti