Hitaana oppijana pidän erityisesti siitä, että voin pausettaa luennoitsijan silloin kun hyvältä tuntuu, kirjoittaa välillä muistiinpanoja ja kelata tarvittaessa taakse päin, jos asia ei ekalla yrittämällä uponnut. Tosin huonoa tässä mallissa on se, ettei reaaliaikaisia kysymyksiä pysty esittämään eikä oppimistilanne ole sillä tavoin vuorovaikutteinen. Vuorovaikutuksellisuus näkyy kuitenkin opiskelijaryhmän sisällä sikäli, että saamme tekemiimme oppimistehtäviin muilta opiskelijoilta kommentteja ja palautetta. Tehtävistä noussut keskustelu voi kehittyä hyvinkin hedelmälliseksi.
Luennolla oli puhetta verkkokurssien pedagogisten käytänteiden viiden askeleen mallista. Omat kokemukset askeleista:
1. Terveystieteiden kurssille ilmoittautuminen, kurssiin tutustuminen ja Moodle-avaimen kirjoittaminen.
2. Itseni esittely muille kurssilaisille sekä tutustuminen (erityisesti oman ryhmän) kurssilaisiin heidän esittelyjen kautta.
3. Luentojen seuraaminen sekä niihin liittyvien harjoitustehtävien tekeminen ja julkaisu Moodlessa, sekä oman ryhmäläisten harjoitustehtävien lukeminen ja kommentointi.
4. Keskustelujen jatkaminen harjoitustehtävien kommentoinneissa. Kurssin loppuesseeseen valmistautuminen (mm. sopivan lähdekirjallisuuden metsästäminen).
5. Esseen kirjoittaminen, jossa saattavat parhaimmillaan yhdistyä sekä luennot, harjoitustehtävät ja niistä syntyneet keskustelut sekä relevantti lähdekirjallisuus. Ja nämä kaikki maustetaan vielä omilla oppimisen oivalluksilla.
mtsn: itselleni verkko-oppiminen on vielä aivan alussa. Tuntuu, että tekeminen on aika hakemista ja harjoittelua. Kuvan tai linkin liittäminen oman tekstin lomaan on vasta ajatuksen asteella. Verkkoimigrantin käsite tuntuu todella osuvalta nimitykseltä, sillä liikkuminen uudessa virtuaalisessa maailmassa tuntuu samalta kuin liikkuminen vieraassa maassa: koko ajan pitää vilkuilla karttaa ettei ajaudu väärälle tielle.
mtsn: itselleni verkko-oppiminen on vielä aivan alussa. Tuntuu, että tekeminen on aika hakemista ja harjoittelua. Kuvan tai linkin liittäminen oman tekstin lomaan on vasta ajatuksen asteella. Verkkoimigrantin käsite tuntuu todella osuvalta nimitykseltä, sillä liikkuminen uudessa virtuaalisessa maailmassa tuntuu samalta kuin liikkuminen vieraassa maassa: koko ajan pitää vilkuilla karttaa ettei ajaudu väärälle tielle.
Lähde: Salmon, G. 2002. E-tivities: The key to active online learning. https://etutors.wikispaces.com/file/view/Etivities_Salmon.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti