Oppimisympäristöjen kehittämistä Oulussa - osa 1

Wilson (1996) esittää, että oppimisympäristö on paikka, jossa ihmisillä on käytössään resursseja asioiden ymmärtämiseksi ja sitä varten, että he voivat löytää merkityksellisiä ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Hänen mukaansa konstruktivististen oppimisympäristöjen määrittelyissä painottuu merkityksellisten ja aitojen toimintojen ja aktiviteettien tärkeys, sillä niiden kautta oppija rakentaa ymmärrystään ja oppii erilaisia ongelmanratkaisutaitoja. Oppimisympäristön pitäisi siis tukea ja edistää oppimista, mutta siihen millaisia oppimisympäristöt ovat vaikuttaa paljon se, millaisena tieto, oppiminen ja opetus nähdään. Oppimisympäristön ollessa kuitenkin kovin laaja käsite ovat monet tutkijat pilkkoneet käsitettä piennemmäksi. Esimerkiksi Piispanen (2008) on väitöskirjassaan jaotellut oppimisympäristöjen osa-alueiksi fyysisen, pedagogisen sekä psykologisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Muutokset näissä ulottuvuuksissa tai niiden kehittäminen voi parhaimmillaan tukea sekä opettamista että oppimista.

Pääsin viime syksynä vierailemaan sekä Oulun yliopistolla että Oulun normaalikoulun tiloissa. Molemmissa paikoissa oli otettu jokin tila, jota oli lähdetty kehittämään siten, että se palvelisi paremmin oppimisympäristönä. Lyhyen vierailun pohjalta jäi vaikutelma, että kehittämistä oli tehty kokonaisvaltaisesti Piispasenkin esittämät oppimisympäristön osa-alueet ja ulottuvuudet huomioiden.

Luentosali 2 yliopistolla

Yliopistolla kehittämiskohteeksi oli otettu iso luentosali. Salissa oli huomioitu niin akustiikka, tekniikka kuin vuorovaikutuksellisuuskin. Luentosalissa on mm. kokolattiamatto sekä seinillä kankaita pehmentämässä akustiikkaa. Äänimaisema olikin hyvin miellyttävä. Yliopiston tilapäällikkö myös kertoi, että kokolattiamatto on helppo pitää puhtaana sekä sitoo pölyä, jolloin allergisten on helppo olla tilassa. 

Luentosalin katsomo oli rakennettu siten, että portaikot olivat eri levyisiä ja niihin oli sijoitettu erilaisia pöytäryhmiä. Tämä mahdollisti monenlaisten ryhmätöiden tekemisen sekä luennon aikana että silloin, kun luentosali oli vapaana. Näin saatiin nostettua tilan käyttöastetta. Muutamiin pöytäryhmiin oli myös yhdistetty isoja televisionäyttöjä, joihin pystyi heijastamaan kuvaa niin iPadilta, puhelimesta kuin kannettavalta tieteokoneeltakin. Näyttöjen lisäksi pöytäryhmän vierestä löytyi myös valkotaulu (ks. alempi kuva).

Näillä ratkaisuilla saatiin lisättyä mahdollisuuksia vuorovaikutuksen syntymiseen luennon aikana. Useimmat ratkaisut vaikuttivat toimivilta ja mielenkiintoista oli, ettei tekniikka ei noussut pääasiaksi, vaan ainoastaan oppimisen ja vuorovaikutuksen tuen välineeksi. Luentosali vaikutti viihtyisältä ja inspiroivalta. Kenties tässä on yliopistojen oppimisympäristöjen uusi tulevaisuus?

--

Yliopistonlehtori Jari Larun diasarjasta löytyy lisätietoja luentosalin käytöstä.

Piispanen, M. 2008. Hyvä oppimisympäristö. Oppilaiden, vanhempien ja opettajien hyvyyskäsitysten kohtaaminen peruskoulussa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.

Wilson, B. 1996. Constructivist learning environments: Case studies in instructional design.

Informaatioajan piirteitä

Toisella luennolla puhutiin informaatioajan keskeisistä piirteistä.

Castellsin mukaan informaatioajalle on tyypillistä, että informaatioteknologia läpäisee yhteiskuntien kulttuuria, rakenteita ja talousjärjestelmiä. Samalla ihmisten, yhteisöjen ja alueiden kehitys ja hyvinvointi tulee liitetyksi niihin mahdollisuuksiin, joita heillä on informaatioteknologian hyödyntämiseen. Kehityksen myötä yhteiskuntaan syntyy aivan uudenlainen rakenne, jota voidaan kutsua verkostoyhteiskunnaksi. Sen perustan luovat vallan, tuottavuuden ja kokemuksen verkostot.

Informaation verkostojen ja paikallisesti historiallisesti muodostuneiden identiteettien välille muodostuu Castellsin mukaan jännitettä. Ihmiset ryhmittyvät yleensä perusidentiteettien ympärille sen mukaan, mikä on heidän alueensa, kotimaansa, etninen alkuperänsä tai uskontonsa. Tämä ei informaatioajalla kuitenkaan enää riitä. Ihmisten on etsittävä myös henkilökohtaisia identiteeteettejä jotta löytäisivät tarkoituksen olemassaololleen.

Informaatioyhteiskunnan ja –talouden verkostot mahdollistavat parhaimmillaan pääoman,  informaation, työvoiman ja tavaran vapaan liikkuvuuden. Tämä tuottaa hyvinvointia ja talouskasvua mutta  voi toimia myös voimana, joka jakaa ja polarisoi yhteisöjä, ihmisiä  ja alueita. Seurauksena voi olla, että osa maapallon maista on hyvin inforikkaita mutta osa jää infoköyhiksi.

Kehitys muistuttaa siitä miten maailma muutenkin on jakautunut rikkaaseen pohjoiseen ja köyhempään etelään. Tuntuu, että kaikki uusi tässä maailmassa polarioituu vahvasti sen mukaan millä puolella jo valmiiksi ollaan. Suomalaisten kannalta näyttäisi siltä, että kun ollaan kehittyneessä maassa niin saamme olla tulevaisuudessakin inforikkaalla alueella.

Korhonen, V. (2016). 2. Luento. Informaatioajan haasteet, digitalisaatio ja oppiminen?

Virtuaalista autokouluopetusta

Valkeakosken sanomat. (20.1.2016). Opiskele teoriaa vaikka sohvalla

Valkeakosken sanomissa silmiini osui juttu, joka käsitteli virtuaalista autokouluopetusta.  Monet pitävät tätä tervetulleena vaihtoehtona teoriatunnilla istumiselle. Virtuaalisen teoriatunnin pitää koulutettu liikkenneopettaja reaaliaikaisesti. Virtuaalituntia varten opiskelija tarvitsee oman tietokoneen, tabletin tai alypuhelimen, näköyhteyden, nettiyhteyden ja mikrofonin. Näin he voivat olla liveyhteydessä liikenneopettajaanja toisiin ryhmäläisiin. Oppilaan kannalta virtuaaliopetus on luotu helpoksi. Tammikuun aikana viirtuaalisen autokoulun voi aloittaa Valkeakoksen lisäksi neljällätoista paikkakunnalla.


Alla linkki cap-autokoulun etäteoriasta kertoville sivuille:

http://www.cap.fi/etateoria

UUTINEN: Opetuspeleille riittää kysyntää

Kurssin aikana olen alkanut bongata uutisia, joissa puhutaan jotakin oppimisympäristöistä.

Kouvolan seudun ammattiopistossa osana opetusta valmistetaan oppimispelejä. Opiskelijoiden mielestä tekeminen on motivoivaa. Opistolla on huomattu, että oppimispeleille näyttää olevan kasvavaa kysyntää.

Peli on ympäristö, jossa oppilaat voivat oppia itsenäisesti. Peleistä saa välitöntä palautetta ja palkitsemista. Ne motivoivat opiskelemaan ja tukevat siltä kannalta oppimista. Ryhmä KSAOn ohjelmistotuotannon opiskelijoita työstää parhaillaan opetuspeliä osana BioSampo-hanketta. Pelin tavoitteena on opettaa luonnonvara-alan opiskelijoille biopolttoaineen valmistusta.

Sarjakuvamaiseen tyyliin toteutettavaan opetuspeliin lisäjännitystä tuovat elävät kuolleet eli zombit. Zombit ovat motivaatio, minkä takia biodieseliä tehdään. Pelissä autosta on loppunut bensa. Pelaajan pitää valmistaa biodieseliä löytämiensä ohjeiden perusteella päästäkseen zombeja karkuun. Muuten biopolttoaineen valmistusprosessi on yhtä mielenkiintoinen kuin katsoisi maalin kuivuvan seinälle


Yle uutiset. (21.1.2016). Zombit osaksi luonnonvara-alan opetusta – opetuspeleille riittää kysyntää.
http://yle.fi/uutiset/zombit_osaksi_luonnonvara-alan_opetusta__opetuspeleille_riittaa_kysyntaa/8605616

Kansainvälinen tuulahdus - Collège Ranskassa

Kysyin Ranskassa asuvilta ystäviltäni, millainen yläastetta (collège) vastaava kouluympäristö heillä siellä on ja kuinka tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään opetuksessa. Tässä siis lyhyesti eräästä ranskalaisesta koulusta:

Koulussa oletetaan, että oppilaalla on kotona käytössään netti ja tietokone, sillä ilman niitä osaan koulutehtävistä olisi todella hankala saada vastauksia. Digitaalisen median käyttöön suhtaudutaan positiivisesti, kunhan se koulussa ollessa tapahtuu tuntien puitteissa ja koulun laitteilla. Oppilailla saa olla koulussa mukana kännykkä, mutta sitä ei saa käyttää ilman erityislupaa. Sääntö on yksiselitteinen ja tiukka – rangaistukset ovat kaikille selvillä, joten puhelimet eivät ole ongelma ainakaan tässä koulussa.

Koulussa on tietokoneluokka, jossa jokaiselle on oma koneensa. Kaikki tässä luokassa tehtävä tapahtuu tunneilla opettajan läsnä ollessa. Tietokoneita käytetään erityisesti maths plus -tunneilla, jotka ovat matematiikan lisätunteja ja tarkoitettu tiedelinjalaisille. Myös technologie ja technologie plus -tunneilla sekä initation documentaire -tunneilla (dokumentointiin perehdyttämistä) käytetään tietokonetta.

Lisätunnit määrittyvät erilaisten linjojen mukaan, joita on tällä hetkellä tiedelinjan lisäksi englanti-linja, saksa-englanti ja espanja-taide-linja. Collège on kuitenkin tällä hetkellä muutosten tuulissa ja kaksikieliset linjat ovat poistumassa syksyllä 2016. Tilalle on tulossa uusi ulkomaalainen pakollinen kieli.

Oppiminen ja opetus tapahtuvat pääasiallisesti perinteisellä opetusmallilla, jossa koulussa opetetaan ja kotona syvennytään opetettuun aiheeseen lisää. Tosin esimerkiksi musiikin historiassa, taidehistoriassa, historiassa ja ranskankielessä käytetään ns. käänteistä luokkahuone -mallia (flipped classroom). Oppilaat perehtyvät ensin kotona itsenäisesti esimerkiksi johonkin tiettyyn taitelijaan, ja etsitään hänestä vastauksia opettajan laatimiin monimutkaisiin ja monisivuisiin monisteisiin. Valmiita vastuksia ei välttämättä löydy sellaisenaan netistäkään, jolloin tiedonetsinnässä joutuu käyttämään omaa ajattelua.

Ensimmäisen luennon herättämiä ajatuksia...

Ensimmäisen luennon jälkeen jäin pohtimaan suljetun ja avoimen oppimisympäristön eroa.

Suljetussa oppimisympäristössä tieto ja tavoitteet ovat yleensä ennalta määriteltyjä. Myös oppimisen prosessi on etukäteen suunniteltu ja sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan. Oppimisen tulos näkyy usein siten, että oppija osaa vastata asetettuihin kysymyksiin oikein. Toiminnan perustana on johdettu, kollektiivinen oppimisprosessi. Tällaista oppiminen on valtaosin oman kokemukseni mukaan erilaisissa oppilaitoksissa.

Avoimessa  oppimisympäristössä sen sijaan oppijat voivat asettaa aivan omia tavoitteita ja rakentaa tietoa yhteisöllisesti. Avoimuus antaa mahdollisuuden myös omien sisältöjen tuottamiseen ja ennalta määrittelemättömien kysymysten pohdintaan. Avoin oppimisympäristö luo mahdollisuuden emergentille oppimisprosessille.

Täytyi oikein tarkistaa Wikipediasta https://fi.wikipedia.org/wiki/Emergenssi mitä emergenssi tarkoittaa. Vastaukseksi löysin määritelmän, jonka mukaan: emergenssi liittyy olemassaolon systeemeihin, ja tarkoittaa tietystä kokonaisuudesta nousevaa ja syntyvää uutta ilmiötä, ominaisuutta tai toiminnan tasoa. Tämä selvensi hieman asiaa.

Nyt ajattelen, että avoin oppimisympäristö avaa suljettua enemmän mahdollisuuksia jonkin uuden ennakoimattoman tiedon syntymiselle. Kun ei ole tarkkoja rajoja mitä ja miten tulisi oppia, avaa se oven aivan uudentyyppiselle ymmärrykselle todellisuudesta, kuitenkin niin, että ei ole kysen mielivaltaisesta ratkaisusta. Ajatus on innostava, vaikka en vielä oikein pystykään vielä ymmärtämään, mitä tästä sitten seuraisi.

Korhonen, V. (2016.) 1. Luento Johdatus oppimisympäristöajatteluun.

Oppimisteoriat tiivistetysti

Kognitiivinen teoria: Ihminen on aktiivinen tiedon käsittelijä.

Konstruktivismi: Tieto rakentuu ja jäsentyy aiemman opitun päälle.

Sosiaalikulttuurinen oppimissuunta: Oppiminen on sosiaalinen prosessi.

Konnektivismi: Oppiminen tapahtuu verkostoissa.

Täysin verkossa tapahtuva oppiminen "Online learning"

Anna-Maija: Mun täytyy sanoa, että tykkään kovasti verkkokursseista. Mulla on nytkin menossa terveystieteiden kurssi Itä-Suomen yliopistosta ja voin todeta, että opetus ja oppiminen toimivat hienosti. Kurssiin kuuluvat luennot tapahtuivat reaaliaikaisesti viime viikonloppuna, mutta ne voi katsoa Moodlesta käsin tallenteilta silloin kun itselle sopii parhaiten - vaikka monessa eri osassakin.

Hitaana oppijana pidän erityisesti siitä, että voin pausettaa luennoitsijan silloin kun hyvältä tuntuu, kirjoittaa välillä muistiinpanoja ja kelata tarvittaessa taakse päin, jos asia ei ekalla yrittämällä uponnut. Tosin huonoa tässä mallissa on se, ettei reaaliaikaisia kysymyksiä pysty esittämään eikä oppimistilanne ole sillä tavoin vuorovaikutteinen. Vuorovaikutuksellisuus näkyy kuitenkin opiskelijaryhmän sisällä sikäli, että saamme tekemiimme oppimistehtäviin muilta opiskelijoilta kommentteja ja palautetta. Tehtävistä noussut keskustelu voi kehittyä hyvinkin hedelmälliseksi.

Luennolla oli puhetta verkkokurssien pedagogisten käytänteiden viiden askeleen mallista. Omat kokemukset askeleista:

1. Terveystieteiden kurssille ilmoittautuminen, kurssiin tutustuminen ja Moodle-avaimen kirjoittaminen.

2. Itseni esittely muille kurssilaisille sekä tutustuminen (erityisesti oman ryhmän) kurssilaisiin heidän esittelyjen kautta. 

3. Luentojen seuraaminen sekä niihin liittyvien harjoitustehtävien tekeminen ja julkaisu Moodlessa, sekä oman ryhmäläisten harjoitustehtävien lukeminen ja kommentointi. 

4. Keskustelujen jatkaminen harjoitustehtävien kommentoinneissa. Kurssin loppuesseeseen valmistautuminen (mm. sopivan lähdekirjallisuuden metsästäminen).

5. Esseen kirjoittaminen, jossa saattavat parhaimmillaan yhdistyä sekä luennot, harjoitustehtävät ja niistä syntyneet keskustelut sekä relevantti lähdekirjallisuus. Ja nämä kaikki maustetaan vielä omilla oppimisen oivalluksilla.

mtsn: itselleni verkko-oppiminen on vielä aivan alussa. Tuntuu, että tekeminen on aika hakemista ja harjoittelua.  Kuvan tai linkin liittäminen oman tekstin lomaan on vasta ajatuksen asteella. Verkkoimigrantin käsite tuntuu todella osuvalta nimitykseltä, sillä liikkuminen uudessa virtuaalisessa maailmassa tuntuu samalta kuin liikkuminen vieraassa maassa: koko ajan pitää vilkuilla karttaa ettei ajaudu väärälle tielle. 

Lähde: Salmon, G. 2002. E-tivities: The key to active online learning. https://etutors.wikispaces.com/file/view/Etivities_Salmon.pdf

Tervetuloa Elossa ajassa -blogiimme!

Blogimme nimi rakentuu elokkaista ajan hermoilla eli uusien oppimisympäristöjen äärellä. Elokkaat puolestaan tarkoittavat kasvatustieteen elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen opintosuunnan opiskelijoita, joita me kaikki kuusi blogin ylläpitäjää olemme.

Blogillamme voi sanoa olevan ainakin kolme tarkoitusta:

 

Ensiksi tarkoituksenamme on kerätä tänne Muuttuvat oppimisympäristö -kurssin luennoista esiin nousseita ajatuksia, ideoita ja pohdintoja, jotka auttavat meitä oppimisprosessissamme.

Toiseksi blogin pitäminen tutustuttaa meidät uudenlaiseen työskentely-ympäristöön. 

Kolmanneksi blogin ollessa julkinen, on se avoinna kaikille kiinnostuneille ja toimii näin avoimena oppimisympäristönä kaikille muillekin. 

Elossa ajassa toivookin kommentteja myös ulkopuolisilta. Tervetuloa mukaan!

Tässä ryhmämme ensiajatuksia:

Anna-Maija: Jännittävää! Julkinen blogi oppimisympäristönä vie kurssin aivan uusille ulottuvuuksille. Hermostutaa hiukan, koska ajatukseni tulevat kaikkien näkyville. Toisaalta... mitä sitten?! Uskon ja toivon, että kurssista ja tästä blogista tulee todellinen oppimiskokemus. Hyvät fiilikset siis!

Suvi: Mielenkiintoista aloittaa aivan uudenlaisen oppimismenetelmän käyttö yliopistossa. Kurssi on vaikuttanut jo tähän mennessä hyödylliseltä ja sellaiselta, jolla oppii varmasti vielä paljon konkreettista uusien teknologisten välineiden ja palveluiden käytöstä. Odotan innolla yhteisten ajatusten jakamista, koska olen todennut että yhdessä oppii ja oivaltaa aina kaikkein eniten.

Pekka: Kurssi on ottanut ensiaskeleensa ja Pekan tunnelmat ovat sekä hieman jännittyneet, että innokkaan odottavat. Toisaalta kurssin uudenlaisen oppimisympäristön julkisuus hieman huojuttaa, mutta samaan aikaan uskon saavani monipuolisia avauksia hyvin ajankohtaiseen oppimisympäristökeskusteluun niin luentokurssilta, omalta blogiryhmältäni, kuin mahdolliselta lukiolaisyleisöltä. Toivon, että kurssi tarjoaa autuaaksitekevään teknologiauskoajatteluun syvyyttä. Alku on ainakin vaikuttanut lupaavalta.

mtsn: Jännältä tuntuu kun en ole tällaista työmuotoa millään kurssilla käyttänyt. Odotan kuitenkin paljon uuden oppimista ja myös sosiaalisen median käyttöön liittyvien pelkojen hälvenemistä. Yhdessä tiedon rakentamisesta tällä tavalla vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta hommalta.

Outi: Oppimisympäristöihin asetetaan monenlaisia odotuksia. Viime aikoina etenkin pinnalla on ollut koulujen "digiloikka", jonka pohjalta on tehty aika isojakin poliittisia linjauksia. Odotan kurssilta kuitenkin sitä, että saan jäsennettyä omia ajatuksia oppimisympäristöistä ja niiden kehittämisestä sekä toivottavasti myös luotua jonkinlaisen oman "käyttöteoriani", jonka pohjalta tulevaisuudessa toimia. Odotan myös sitä, että pääsen keskustelemaan enemmän ryhmämme kanssa näistä teemoista. Ainakin alku on vaikuttanut todella lupaavalta!

Sara: Olen aika innoissani tästä opintojaksosta. Kivaa vaihtelua kirjatenteille, joita on varsinkin viime aikoina tullut tehtyä ja paljon. Blogin työstäminen yhdessä ryhmän kanssa tulee varmasti olemaan hauskaa puuhaa. Hieman jännittää kyllä blogin julkisuus. Oman tekstin julkaiseminen rupesi yhtäkkiä ujostuttamaan. Onneksi puhuimme tästä ryhmämme kanssa ja päätimme tehdä blogia yhdessä rennolla otteella, jotta kynnys julkaista ei olisi liian korkea. En ole koskaan kirjoittanut tai seurannut blogeja niin ne tulevat olemaan aivan uusi aluevaltaus minulle. Eikun hommiin!