Miltä blogi oppimisympäristönä on tuntunut?
Anna-Maija: Aluksi pidin tätä blogia loistavana oppimisympäristönä. Suunnittelin, että rakennan oppimistani pienissä palasina blogiin ja yhdistelen samalla ajatuksiani muiden opiskelijoiden kanssa. Erityisen vaikuttunut olin alusta alkaen siitä, miten näppärästi blogin avulla voi yhdistellä asioita ja aiheita opittavasta ilman "virallisuuden tuntua". Koin blogiympäristön siis vapaana temmellyskenttänä, jonne voi kirjoitella omia oivalluksia, ajatuksia, tiivistyksiä opittavasta aiheesta, lisätä kuvia ja vaikka videoita, jos siltä tuntuu. Uskoin, että tämä kaikki muodostaa miellyttävän ympäristön, jonne on mukava tulla, lukea ja kommentoida. Suunnittelin myös blogiin kirjoittamiani tekstejä niin, että ne voisivat tarjota jotain uutta ja mielekästä blogia mahdollisesti lukeville lukiolaisillekin.
Huomasin jo heti kurssin alussa, että blogeja voi todella käyttää omaan oppimiseen, tiedonhankkimiseen ja myös oman työn helpottamiseen. Mainio esimerkki viimeksi mainitusta on yläasteen kieltenopettajan Hanna Graeffen toteuttama läksyblogi. Graeffe (2011, 16) sanoo läksyblogin toimivan "paitsi pomminvarmana tapana ehkäistä oppilaiden vinkuna "Mutta kumä en tiennyt mitä oli läksynä", myös keskeisenä työvälineenä". Blogin avulla se mitä tunneilla tapahtuu, tulee kirjattua ylös kaikkien nähtäville tuntikuvaukseksi. Tämä auttaa niin kotona sairastavaa oppilasta, mahdollista opettajan sijaista kuin itse opettajaa itseään - muistaa missä ollaan tunnilla menossa. Tässä siis hyvä vinkki erityisesti kaikille opettajille!
Nyt kurssin käydessä loppuun totean, että blogityöskentely ei omalta osaltani lunastanut kaikkia niitä odotuksia, joita olin sille asettanut. Kurssin venyessä useaan eri ulottuvuuteen - alun tiiviisiin luentoihin, blogin kirjoittamiseen, loppuesseeseen sekä blogin pohjalta tuotettuun luento- / oppimispäiväkirjaan - blogin kirjoittaminen jäi valitettavasti pienemmälle huomiolle kuin olin ajatellut. Lisäksi blogi ei tarjonnut sellaista vuorovaikutuksellista kokemusta, jota olin toivonut. Kaikesta huolimatta blogi oppimisympäristönä tarjosi uudenlaisen kokemuksen mm. tiedon reflektoimiseen. Luennoilla esiin tulleiden aiheiden nostaminen blogiin vaati todellista aiheiden mutustelua ja käsittelyä ennen kuin niitä tohti julkaista muiden (erityisesti lukiolaisten) luettavaksi.
mtsn: Nyt kun Muuttuvat oppimisympäristöt -kurssi on lopuillaan, voi todeta, että monta asiaa olen oppinut, mutta uumoilen myös, että paljon on jäänyt oppimatta. Pelkästään blogin pitäminen oppimistarkoituksessa ja blogiin kirjoittaminen sekä muiden kirjoittamien tekstien lukeminen on vienyt paljon aikaa ja vaatinut asioiden sulattelua ja uusien taitojen opettelua ja käyttöön ottamista.
Itse koen, että olisin saanut blogin pitämisestä irti varmaankin enemmän jos lähtötaitotasoni olisi ollut korkeampi. Nyt aikaa kului ikään kuin hukkaan ihan vain kaikkea uutta ihmetellessä sekä maailman ja oppimisympäristöjen muutosta sulatellessa. Kurssi on kuitenkin kannattanut käydä sillä niin paljon hyviä kokemuksia koen saaneeni ryhmässä työskentelystä.
Blogiin kirjoittamisessa haastavaa oli se, että se on verrattain julkinen foorumi. Esimerkiksi moodleen kirjoittamisen olen kokenut helpommaksi kun alusta on suljettu ja tekstejä pääsee lukemaan vain pieni joukko. Itse olen huono myös kommentoimaan muiden juttuja kun helposti jään pähkäilemään: kehtaako tai kannattaako tätä nyt sanoa.
Käsitys informaatioyhteiskunnassa käsillä olevasta muutoksesta kasvoi kurssin aikana reilusti. Tosin koin hukkuvani kaiken runsauden määrään, mutta se nyt näyttää olevan ongelmani yleensäkin silloin, kun on paljon tietoa yhtä aikaa tarjolla, enkä tiedä, mihin huomioni kiinnittäisin tai mistä päästä perehtymisen aloittaisin.
Kaiken kaikkiaan apua sain asioiden jäsentämiseen paitsi luennoilta ja muilta ryhmän jäseniltä myös Viisautta blogin käyttöön -oppaasta. Sen avulla keräsin itselleni omaa tietopakettia ja hain rohkeutta kirjoittaa tekstiä. Huomasin myös, että samanlaisia hankaluuksia ja kysymyksiä on muillakin blogin käyttöä aloittelevilla. On vaikea sanoa mikä blogin pitämisessä olisi itseni ja oppimiseni kannalta parasta, mutta ainakin koin, että astun jollakin tasolla uuteen aikaan ja tuoreeseen tapaan tehdä ryhmätehtäviä ja opiskella yliopiston kursseilla.
Suvi: Alkuodotukseni blogin suhteen olivat pitkälti samankaltaiset kuin Anna-Maijalla. Olen aiemmin kirjoittanut yhtä blogia vähän aikaa julkisena ja toista aloittelin ihan itseäni varten, joskin kummankin päivittäminen on jäänyt historiaan. Niistä minulla oli kuitenkin pohjalla jo Bloggerin käyttökokemusta, joka helpotti suuresti blogin muokkaamista tällä kurssilla.
Olen huomannut, että itselleni keskeisin asia blogin ylläpitämisessä ja sen kautta oppimisessa on vuorovaikutus. Sen huomasin jo aiempien blogieni kanssa, kuin myös tällä kurssilla, että mikäli vuorovaikutusta blogin kautta ei synny, ei blogi myöskään välttämättä anna kirjoittajalleen niin paljon takaisin. Motiivi ja motivaatio tekstien julkaisemiseen voi olla siitä syystä hieman hakoteillä. Alkuajatuksenani oli, että blogitekstejä kommentoitaisiin puolin sun toisin, ja ehkäpä myös lukiolaiset uskaltautuisivat kommentoimaan (ja ylipäätään löytäisivät blogeihimme), mutta kirjoittaminen osoittautuikin pitkälti "yksinpuheluksi". Toki jaoimme ajatuksiamme ryhmätapaamisissa sekä luentojen yhteydessä, mutta itse koin, että vuorovaikutus blogien kautta jäi puuttumaan. Olen noin seitsemän vuoden ajan seurannut säännöllisesti vapaa-ajallani erilaisia blogeja, joiden kirjoittajilta olen saanut myös sellaisen käsityksen, että ilman lukijoiden kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta blogia ei olisi olemassa ja kirjoittaja ei sitä hommaa tekisi.
En tiedä, mitä kurssilla olisi pitänyt tehdä toisin, jotta vuorovaikutteisuus olisi toteutunut, ja onko tämä vain oma kokemukseni, mutta jollain lailla se voi liittyä ajanpuutteeseen ja usean eri tehtävän deadlinen päällekkäisyyteen. Alussa luentoja oli niin tiiviiseen tahtiin, että niiden välillä olisi kaivannut mielellään ehkä hieman pidempää pureskeluaikaa, ja samalla olisi ehtinyt paremmin päivittämään myös blogia. Voi olla, että blogien seuraamisen ja kommentoinnin tarkempi organisointi olisi voinut tuottaa enemmän vuorovaikutteisuutta blogeihin, esim. niin että pienryhmistä olisi muodostettu suurempia ryhmiä, jotka seuraavat ja kommentoivat ryhmänsä blogeja. Oppimispäiväkirjan funktio jäi myös ehkä hieman hämärän peittoon ja olisin toivonut, että blogi olisi nimenomaan yksinään toiminut oppimispäiväkirjana. Silloin reflektiotakin olisi varmasti itseltäkin syntynyt luontevammin blogiin. Toisaalta ymmärrän, että koosteet blogityöskentelystä helpottavat ja nopeuttavat opiskelijoiden suoritusten arviointia.
Yleisesti ottaen oli kuitenkin mielenkiintoista päästä kokeilemaan blogityöskentelyä ensimmäistä kertaa oppimistarkoituksessa ja kurssi kokonaisuudessaan antoi paljon uutta ajateltavaa digitalisaatiosta, muuttuvista oppimisympäristöistä ja informaatioajasta. Näkökulmat laajenivat ja ryhmätyötaidot kehittyivät, kun kuuden hengen ryhmässä keskusteltiin aiheista ja pohdittiin esseen teemoja. Vaikka pitikin keskittyä blogityöskentelyyn, täytyy kuitenkin sanoa, että luennot antoivat itselleni todella paljon ja Matleenan mobiilirata avarsi silmiä uusia opetus- ja oppimisvälineitä kohtaan!
Sara: Blogityöskentely oli itselleni hieman pettymys. Ryhmätyöskentelymme kyllä toimi mielestäni loistavasti ja luentojen aikana ja jälkeen oli meillä aina oikein hyvää keskustelua. Innostus blogin kirjoittamiseen lopahti harmillisesti aika lailla silloin kun luennot loppuivat. Aloin panostaa myös muihin kursseihin ja suuntasin jo katseeni kurssin kirjalliseen esseeseen ja oppimispäiväkirjaan. Olisi ollut mahtavaa jos blogityöskentely olisi ollut suuremmassa osassa tällä kurssia.
Motivaation puute omalla kohdallani oli ainakin yksi syy siihen, miksi en kirjoittanut useammin ryhmämme yhteiseen blogiin. Tuntui, että resurssit kannatti käyttää blogin sijasta ryhmämme yhteisen kirjallisen esseen ja oppimispäiväkirjan kirjoittamiseen. Ehkä jos blogilla olisi ollut määrätyt seuraajat ja kommentoijat, olisi sinne kirjoittaminen ollut myös mielekkäämpää. Uskon kyllä edelleen, että blogityöskentely on hyvin ja aktiivisesti ohjattuna mielekäs tapa oppia uutta. Tässäkin ryhmässä blogityöskentely lähti mielestäni hirveän hienosti käyntiin ja mahdollisuuksia olisi ollut vaikka miten.
Koen, että blogit voivat hyvinkin olla toimivia oppimisympäristöjä mutta, yhteisöllistä oppimista, ei blogityöskentely automaattisesti tuota. Yhteisöllinen oppiminen ei ole mitään, mikä tapahtuisi kuin itsestään vaan sitä on mielestäni ohjattava ja ryhmässä yhteisöllistä oppimista on työstettävä. Tällä kurssilla luennot ja ryhmätapaamisissa kasvokkain tapahtuva keskustelu oli kurssin parasta antia. Kurssilla käsitellyt aiheet olivat ajankohtaisia ja kiinnostavia. Yhteisen esseen ja oppimispäiväkirjan työstämisessä oli tietenkin omat haasteensa, koska ryhmämme oli varsin suuri. Ryhmämme jäsenten ansiosta koen kuitenkin, että ryhmämme koko oli tällä kertaa kuitenkin enemmän eduksi kuin haitaksi. Eri näkökulmat rikastivat keskusteluiden ja yhteisen esseemme sisältöä.
Outi: Ajatus blogista eräänlaisena julkisena oppimispäiväkirjana oli kiehtova. Toisaalta omalla nimellä julkaiseminen jännitti, koska en ollut ennen kirjoittanut blogia ja muutenkin olen aika niukka julkaisija sosiaalisessa mediassa (siksi myös luomani Twitter-tili on jäänyt hautumisasteelle). Toisaalta blogin mahdollistama vuorovaikutus innosti - parhaassa tapauksessa emme olisi vain oppimassa itseämme varten vaan kirjoituksistamme voisi olla iloa myös laajemmalle yleisölle ja voisimme myös itse saada uudenlaisia virikkeitä ja impulsseja oman ajattelumme laajentamiseen. Olin alusta asti myös innostunut ryhmämme toiminnasta. Tuntui, että keskustelua riitti ja pohdinnoissa pääsimme pintaa syvemmälle.
Oppimisympäristöjen kehittämisestä minulla oli aiempaa kokemusta, koska olen mukana kasvatustieteiden yksikön ja normaalikoulun OSU-hankkeessa. OSU-hanke on osallistava suunnitteluhanke, jonka tavoitteena on tukea normaalikoulun tilojen kestävää kehittämistä yhdessä eri toimijoiden kanssa. Hankkeessa mukana olo on mahdollistanut näköalapaikan koulun kehittämisen mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Kurssin luentojen kautta olen saanut lisää teoreettisia näkökulmia, joiden kautta oppimisympäristöjen muotoutumista ja muutosta on voinut tarkastella.
Nyt kurssin loppupuolella on hieman ristiriitainen olo: ryhmämme toiminta on ollut antoisaa ja mielestäni olemme saaneet tuotettua blogiin erilaisia näkökulmia kurssin teemoihin liittyen. Samaan aikaan vuorovaikutus verkossa on jäänyt olemattomaksi. Vaikka blogiamme on katsottu 417 kertaa (23.3.2016), ei blogiamme ole kommentoitu kertaakaan. Meillä ei siis ole tiedossa blogin seuraajista muuta kuin bloggerin keräämä data (esim. kaikki vierailut ovat olleet Suomesta). En siis tiedä, onko blogimme saavuttanut mitään muuta kuin kurssivaatimusten täyttämisen.
Pekka: Kurssin alkutunnelmat olivat innostuksen ja samalla pienen huolen sävyttämät. Toisaalta kurssi ajankohtaisuudessaan veti puoleensa. Julkisuudessa käytäviin digi- ja kilpailukykyloikkakeskusteluihin olen jo pidemmän aikaa kaivannut hieman monipuolisempaan otetta ja toivoin, että kurssin näkökulmat antaisivat avaimia näiden keskustelujen parempaan pureskeluun. Samaan aikaan kurssikuvauksen blogityöskentely ja siihen liittyvä ryhmän ja omien tuotoksien laajempi julkisuus epäilyttivät hieman. Omat some-profiilini ovat melko passiivisia ja ennemminkin keskustelua seuraavia, kuin sisältöä tuottavia.
Lähtökohta blogille näyttäytyi hyvin positiivisessa valossa. Blogi herätti mielikuvia yhdessä oppimisesta, runsaista blogijulkaisujen ympärille syntyneistä keskusteluista ja kynnyksettömästä tiedon jakamisesta. Luokiolaisnäkökulma toi blogille lähtökohtaisesti myös yleisön, joka mahdollisesti rikastuttaisi keskustelua entisestään. Blogitodellisuus valkeni kuitenkin Suvin kuvaamalla tavalla melko nopeasti. Julkaisut todella jäivät yksittäisiksi avauksiksi ilman sen suurempaa keskustelua blogin sisällä. Lukiolaiset olivat vain haamuja blogimme tyhjillä käytävillä. Myöskään ryhmän omien viestien kommentointi ei ottanut tuulta siipiinsä. Kuten Sara kuvasi jäi myös itselläni blogi lopulta paitsioon ajankäytön priorisoituessa blogin jatkokehittelyn sijaan muihin tehtäviin.
Blogi todella taitaa vaatia elääkseen sitä seuraavan yleisön ja toisaalta oppimiskäytössä aktiivisempaa ohjausta. Blogi hengittää vuorovaikutusta ja jos seuraajat sekä kommentoijat syystä tai toisesta jäävät uupumaan näivettyy blogin ylläpito ulkokultaiseksi.
Kurssin parasta antia oli ryhmätyöskentely. Ryhmän kokoontumiset toivat saman pöydän ääreen kuusi erilaista näkökulmaa, jotka laajensivat omaa ajattelun raamia jokaisella tapaamiskerralla. Luentojen kiivaassa tahdissa tarjotut teoreettiset sisällöt tulivat pureskelluiksi usein syvällisiksin äityneissä keskusteluissa…...
Lähteet:
Graeffe, H. 2011. "Mut ku mä en tiennyt mitä läksyksi tuli" Teoksessa J. Kalalahti (toim.) Tarinoita blogien käytöstä. PK-paino Oy: Tampere.
http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/65598/tarinoita_blogien_kaytosta_2011.pdf?sequence=1
